Päätin aloittaa yllättäen pienen pintaremontin. Isännän olessa töissä ja kun olin vienyt lapset kouluihin ja päiväkotiin ja saanut vauvan nukkumaan.
Tiesin ettei portaikko ole valmis hetkessä, varsinkaan kun on pieni vauva, neljä vähän isompaa lasta, koti ja arki pyöritettävänä samalla. Päätin silti aloittaa ja tehdä pikkuhiljaa, kiire kun ei ole saada valmiiksi.
Olen aikoinaan remontoinut tämän eteisen muualta ja siitä kirjoitinkin aijemmin. Koko eteinen oli tumman panelin peitossa kun muutimme ja olin koittanut elvyttää helpolla ja nopealla tavalla valoisammaksi maalaamalla ne valkoisiksi.
Tässä samaiset panelit maalattuina. Kyllä valkoinen maali toi valoisuutta ja avaruutta, mutta joskus täytyy päästä kokeilemaan jotain aivan uutta ja erillaista.
Repisin panelit pois ja alta löytyi ensin tapettia ja paikoitellen kangasta. Voin kertoa että oli kova työ repiä nämä kaikki pois! Paljon sain suihkia vettä ja silti lähdti pieninä suikaleina. Kangas oli nauloilla kiinni ja naulojen poistaminen kesti ikuisuuden. Niiden alta paljastui puukuitulevyä joka oli paikoitellen huonossa kunnossa. Siinä oli isompia ja pienempiä koloja.
Ikkunoiden ympärille laitoin ihan ensin tasoitetta jotta sain suurimmat kolot täytettyä ja olisi helpompi sitten vedellä tasoitetta yli.
Mietin kauan keksinkö oveen jotain erillaista kuin samaa tasoitetta, mutta halusin kuitenkin että ovi sulautuu seinään ja olisi mahdollisimman huomaamaton.
Kun vihdoin ja viimein olin saanut kaikki paperit, tapetit ja pienet naulat poistettua pääsin laittamaan cascon primeriä seiniin jotta tasoite varmasti pysyisi seinässä eikä rapistuisi heti lattialle. Tasoitukseen käytin cascon betoplan tasoitetta.
Ensimmäinen kerros tasoitetta laitettu tässä kohtaa ja sen kuivumista odotin vuorokauden kunnes vedin uuden ja viimeisen kerroksen tasoitetta.
Hioin seinään kauttaaltaan, suurimmat epätasaisuudet pois. Jonka jälkeen laitoin Tikkurilan paneliässä lakan päälle, kaksi kertaa.
On todella vaikeaa saada kunnon kuvaa otettua seinästä jotta näkyisi sävy ja pinta kunnolla.
Valmista! Kaksi viikkoa siinä meni, mutta todellisia työtunteja paljon vähemmän. Vauva arjessa kun ei voi olla koko ajan remppahousut jalassa.
Verhot, valot ja kasvit tekevät tästä todella kodikkaan ja kutsuvan. Ihan kun olisimme saaneet lisää neliötä samalla.
Seuraavaan remppaan
-Janni-










Kommentit
Lähetä kommentti